Suomen korkein paikka ja paras vuorihiihtoalue. Ainoa paikka Suomessa, jossa vuorilla on vuorten luonne. Kymmeniä huippuja, joilta nautinnollisia satojen metrien laskuja. Laskukausi Joulukuun ainakin vapun korville. Ski mountaineering-alueena Halti on lyhyesti sanottuna Suomessa aivan ylivoimainen. Kaikki yli 1000 metrin huiput löytyvät sieltä.
Jaakko Risku
https://skil.applari.fi/wp-content/uploads/2023/02/DSCF4307-2-scaled.jpg
1707
2560
Juho Risku
https://skil.applari.fi/wp-content/uploads/2022/01/suomen-kiipeilyliitto-logo.svg
Juho Risku2023-02-17 17:02:002023-08-29 16:04:33Halti, ne Suomen suurimmat mäet
Tuomolla on tainnu ryöpsähtää jo pidemmän aikaa. Tyytyväinen hymy kuitenkin kareilee huulilla.
Ja nyt on päässyt myös mies kokonaisena kuvaan Norjan kanssa.
Karvanaama, kasvaahan se kahdessa viikossa.
On ne vaan selvästi korkeampia ja jyrkempiä tuolla rajan takana.
Siellä se siintää. Norja ja kenties myös Lyngen laskijan unelma. Koronan vuoksi haaveiltiin Suomen puolella.
Siellä se meidän leiri siintää. Tää nimen omainen lasku etelä feissillä leirin suuntaan oli kivinen.
Noniin... näyttää samalta joka suunnnassa. No onneksi on sentään aurinko.
Myös Tuomo on päässyt toppiin.
Siinä sitä taas kohta olis laskumäkeä tiedossa.
Kuvittelen, että tässä taustalla vois olla esim. Norja ja naamalla selfie ilme.
Noi aavat maisemat on käsivarren tunturien juttu. Vaikka korkeuseroa ja laskumäkeä löytyy, niin tunnelma on eri kuin "oikeilla vuorilla".
Ei ihan vastaa odotuksia. No ehkä siinä jotain kolmosen kömpimistä vähän on.
Päivän ohjelmassa Pitsuskönkään ja huhuttujen jääputousten etsiskelyä. Taustalla siintää eilisen mäki, eli Saivaara.
Sieltä se on tulossa, jonkin sortin myrsky.
Koska ennusteessa oli myrsky rakenneltiin puhdetöinä muuri teltan ympärille, ihan kuin isoilla vuorilla.
Oltasko me menossa Haltin suuntaan? Takana olevalta mäeltäkin laskettiin.
Kuivatellaan kamoja leirin viereisessä tuvassa. Tuvat tuo mukavuutta ruuanlaittoon ainakin sillon kun ei oo liikaa porukkaa.
Joku huomas, et se hammasharja sit jäi. Onneksi sormet on sentään mukana.
Toppiselfie, hymyilyttää. Tietenkin. Hyvää lunta ja maisemat kohillaan.
Mensiköhän siinä trädireitti Saivaaran kyljessä? Todella messevä paikka käydä hiihtämällä topissa.
Haltin ja muutaman lähihuipun jälkeen auringossa on hyvä lepäillä mökin terdellä terdellä.
Juho pohtii, että mistä kohtaa ja mihin suuntaan ois paras painaa alas. Rinnalla näkyy GPS ja satelliittiviestilaite, puhelinverkko on toisinaan aika huono, lähinnä huipuilta kuuluu jos kuuluu.
Maisemaa vastapuolen mäkeen.
Melkein viikon päivät Pitsusjärjven leirissä. Tästä kätevästi käsillä seudun parhaat mäet, Halti ja moni muu huippu.
Lähestymään joutuu kohtuu pitkän matkan joka laskulle lähes väistämättä, maisemat on kuitenkin hienoja.
Menomatkalle valittiin moottorikelkka suoraan pelipaikalle Pitsusjärven rantaan. Kun mukana oli parin viikon ruuat ja kaikenlaista muuta pientä ja vähemmän pientä, niin voi sanoa, että ihan onnellinen valinta.
Hymyilyttää. Hyvä laskuviikko takana, edessä poistumishiihto ja vieläpä enimmäkseen alamäkeen.
Toppitöppyrälle ja sukset alamäkeen.
Päätettiin ottaa vähän pidempi kiertelo Kuonjarjoen lähitoppien ympäristössä, tämä välietappi. Taustalla siintää ensimmäinen oikea laskumäki päivän kolmesta hyvemmästä laskumäestä.
Paikka paikoin siirtymät on aavalla ja tuuli sit sen mukainen. Vois olla Meekojärven ja Kuonjarjoen väliseltä osuudelta tämä.
Leiristä toiseen siirtyminen meni suksilla ja ahkiolla. Noilla skimountaineering suksilla ja skineillä hiihtää kyllä ihan hyvin pidemmänkin matkan, eteenkin ahkion kanssa skinien pito on vaan hyvä asia.
Oma fiilis on, että tää vois olla Meekojärven kulmilta. Tosiaan sieltä löytyy Suomalaisittain pari aika korkeaa ja jyrkkää paikkaa. Vaikka muoto ehkä houkuttaa kiipeämään, niin oma veikkaus että kesällä irtonaista.
Kuonjarjoen leiristä on muutamakin laskumäki päivämarkan sisällä. Tupa tarjoaa kätevän keittopaikan ja joesta saa vettä talvellakin kun vähän kaivaa.
Jaakko tähyilee maisemaa ja laskulinjaa käsivarressa.
