Halti, ne Suomen suurimmat mäet
Voihan korona! Vuode 2021 pääsiäinen oli sitä aikaa kun rajat olivat kiinni. Onneksi meillä on Halti.
Mitä me tehdään?!??
Tuli korona ja rajat meni kiinni, mutta laskemaan teki mieli. Tämä oli oli tilanne kevättalvella 2021. Onneksi meillä on Haltin alue. Ei muuta kuin auton nokka kohti Kilpisjärveä ja luontoon. Lähestyminen kelkalla ja asunnoksi teltta. Avot!
Retkieväät
Halti on sen verran syrjässä ja siirtymät ahkiolle sen verran pitkiä, että kuivaruoka on parin viikon reissuun paras valinta. Kaasuakin tarvitaan.
Muutama päivä lähtöön ja täydennys varastoon. Koska tarkoitus oli siirrellä leiriä myös manuaalisesti, niin ainakin itselle kuivaruoka tuntu parhaalta vaihtoehdolta… eteenkin kun en tykkää tiskata luonnossa. Lisäksi mukaan tarttui talvikaasua. Tuvilla voi kyllä keitellä ja sieltä saa kaasua, mutta toisaalta aamupala on jotenkin mukavampi keittää teltassa. Keitin myös lämmittää mukavasti ja tekee kaiken kaikkiaan aamusta jotenkin lepposamman. Ei myöskäämn tarvi pelätä aamuruuhkaa tuvan keittimellä.
Kuivaruuassa oma suosikki on Lyo. Ylivoimaisesti parhaat maut. Suomessa paras valikoima näistä on tuntunut löytyvän Partioaitasta. Toki niitä saa myös suoraan netistä, ainakin jos ei ole ihan super kiire.
Useimmiten mä olen hiihtänyt tai kävellyt edestakaisin Haltille. Tällä kertaa Jaakolla oli vähän nafti aikataulu ja aikaa vajaa viikko. Koska manuaalinen lähis ois ollu ainakin 2-3 päivää todettiin kelkka parhaaksi vaihtoehdoksi tällä kertaa. Ja kätevähän se olikin. Ihan sama paljonko sitä tarvaraa on kyydissä ja mitä ruokaa. Kaikki kulkee ongelmitta. Mukaan pakattiin kuitenkin myös ahkio, jotta päästään siirtymään tarpeen vaatiessa ilman apuja.
Otettiin siis kyyti suoraan sydämmeen pitsusjärven rantaan. Kyseinen paikka valikoitu leiripaikaksi siksi, että siitä on suht kevyt matka itse Haltille ja kaikki muutkin parhaat laskumäet on siinä kulmilla. Ajatuksena oli laskea 4-5 päivää näitä mäkiä ja sen jälkeen lähteä siirtymään pikkuhiljaa kohti etelää ja Meekojärveä. Meekojärvelle oli sovittu miehen vaihto ja Jaakolle paluukyyti.
Vaikka tien laidasta on pelipaikoille suht pitkä matka, homma ei ole ehkä aivan niin hankalaa kuin kuvittelisi. Tupia on suhteellisen tiheään ja ne myös tekevät elämästä helpompaa vaika pääasiassa asuisikin teltassa kuten me. Siis ruuan voi laittaa ja syödä pöydän ääressä, on kuivakäymälä ja tiedossa se vesipaikka, sekä ongelmien yllättäessä suojaa tai vaikkapa kaasun loppuessa kaasua. Ruuhka-aikojen ulkopuolella tuvat antavat siis myös kevyemmällä varustuksella liikkuvalle riittävän tuen. Ruuhka-aikoinakin homma on helpompaa kuin vaikkapa Sarekissa.
Kyyti kohteeseen
Menomatkalle valittiin moottorikelkka suoraan pelipaikalle Pitsusjärven rantaan. Kun mukana oli parin viikon ruuat ja kaikenlaista muuta pientä ja vähemmän pientä, niin voi sanoa, että ihan onnellinen valinta.
Järven yli laskumäkeen
Lähestymään joutuu kohtuu pitkän matkan joka laskulle lähes väistämättä, maisemat on kuitenkin hienoja.
Juho ja Jaakko
Toppiselfie, hymyilyttää. Tietenkin. Hyvää lunta ja maisemat kohillaan.
Pitsusjärven leiri
Melkein viikon päivät Pitsusjärjven leirissä. Tästä kätevästi käsillä seudun parhaat mäet, Halti ja moni muu huippu.
Nahkahammasharja
Joku huomas, et se hammasharja sit jäi. Onneksi sormet on sentään mukana.
Tupailua
Kuivatellaan kamoja leirin viereisessä tuvassa. Tuvat tuo mukavuutta ruuanlaittoon ainakin sillon kun ei oo liikaa porukkaa.
Haltin suuntaan?
Oltasko me menossa Haltin suuntaan? Takana olevalta mäeltäkin laskettiin.
Monesti tuntureiden huiput on melkoista korppua. Parhaat laskut löytyvätkin usein erilaisista notkelmista ja vallitsevat tuuliolosuhteet antavat osviittaa siihen, mistä suunnasta sitä putikkaa kannattaa lähteä hakemaan.
Meillä oli suhteellisen hyvä onni tässä suhteessa. Päästiin laskemaan oikeaa putikkaa niin Haltin topista, kuin muiltakin. Kahden viikon laskuista kiville ja korpuksi meni oikeastasan vain yksi mäki. Kuonjarjoen tuvan takana oleva etelään aukeava rinne. Ja se puolestaan oli aika itsestään selvä tapaus, jonka olis voinu kyllä päätellä laskemattakin. Ehkä jopa nähdä, jos ei olis ollu niin puusilmä.
Laskusuunnan suunnittelua
Juho pohtii, että mistä kohtaa ja mihin suuntaan ois paras painaa alas. Rinnalla näkyy GPS ja satelliittiviestilaite, puhelinverkko on toisinaan aika huono, lähinnä huipuilta kuuluu jos kuuluu.
Afterski terdellä
Haltin ja muutaman lähihuipun jälkeen auringossa on hyvä lepäillä mökin terdellä terdellä.
Taivas ja lumimuuri
Koska ennusteessa oli myrsky rakenneltiin puhdetöinä muuri teltan ympärille, ihan kuin isoilla vuorilla.
Kun laskut Jaakon kans oli laskettu, siirrettiin leiri Meekonjärvelle, jonne Tuomo saapu kelkalla. Sillä samalla kelkalla jolla Jaakko pääsi kätevästi ihmisten ilmoille. Tuomon kanssa oli ajatus pari päivää pyöriä Meekolla ja sitten lähtee pikkuhiljaa siirtymään kohti ihmisten ilmoja.
Ekana päivänä käytiin Saivaaran topissa. Se on Suomessa todella erikoisen näköinen mäki, jyrkät seinämät jokaisella laidalla. No itäreunassa on loivempi kohta, josta pääsee ylös, mutta muuten jyrkkää. Oon aina halunnu käydä siellä, mutta jostain syystä ei ole tullut aikaisemmin poikettua.
Toiselle päivää oli varattu sitten lähimäkien yli hiihtelyä Urtaspahta nimiselle mäelle, josta joskus ennenkin on metsästetty Suomen korkeinta jääputousta. Tällä kertaa sentään oli jää kamat jätetty kotiin. Ei ollut jotain köpöstä kolmosen kinkeämää kummempaa tänäkään vuonna. Jyrkän nousun sitä kuitenkin sai.
Trädireitti?
Mensiköhän siinä trädireitti Saivaaran kyljessä? Todella messevä paikka käydä hiihtämällä topissa.
Tuomo ja Saivaara
Päivän ohjelmassa Pitsuskönkään ja huhuttujen jääputousten etsiskelyä. Taustalla siintää eilisen mäki, eli Saivaara.
Suomalaisittan jyrkkää ja korkeaa
Oma fiilis on, että tää vois olla Meekojärven kulmilta. Tosiaan sieltä löytyy Suomalaisittain pari aika korkeaa ja jyrkkää paikkaa. Vaikka muoto ehkä houkuttaa kiipeämään, niin oma veikkaus että kesällä irtonaista.
Ne jääputoukset
Ei ihan vastaa odotuksia. No ehkä siinä jotain kolmosen kömpimistä vähän on.
Leirinvaihtopäivä
Leiristä toiseen siirtyminen meni suksilla ja ahkiolla. Noilla skimountaineering suksilla ja skineillä hiihtää kyllä ihan hyvin pidemmänkin matkan, eteenkin ahkion kanssa skinien pito on vaan hyvä asia.
Tuulista
Paikka paikoin siirtymät on aavalla ja tuuli sit sen mukainen. Vois olla Meekojärven ja Kuonjarjoen väliseltä osuudelta tämä.
Meekon järven jälkeen oltiin vielä muutama yö Kuonjarjoen tuvan tuntumassa. Tehtiin pari pidempää kierrosta lähimäkien suuntaan ja hinkattiin siitä edustalta löytyvää jyrkkää itäpuolista rinnettä. Ehkä parhaat laskut löyty just siitä tuvan edestä.
Koska kaikki hyvä päätyy aikanaan, niin myös nää laskureissut. Matka Kilpisjärvelle oli suhteellisen tyhjällä ahkiolla ja alamäkeen verrattain leppoisa. Kaiken kaikkiaan näitä käsivarren laskumäkiä voi suositella erittäin lämpimästi.
Aavaa maisemaa
Noi aavat maisemat on käsivarren tunturien juttu. Vaikka korkeuseroa ja laskumäkeä löytyy, niin tunnelma on eri kuin "oikeilla vuorilla".
Taustalla Norja
Kuvittelen, että tässä taustalla vois olla esim. Norja ja naamalla selfie ilme.
Kohta laskuun Halti
Siinä sitä taas kohta olis laskumäkeä tiedossa.
Tuomo topissa
Myös Tuomo on päässyt toppiin.
Minne suuntaan?
Noniin... näyttää samalta joka suunnnassa. No onneksi on sentään aurinko.
Meidän maja Halti
Siellä se meidän leiri siintää. Tää nimen omainen lasku etelä feissillä leirin suuntaan oli kivinen.
Juho
Karvanaama, kasvaahan se kahdessa viikossa.
Koko vartalokuva myös
Ja nyt on päässyt myös mies kokonaisena kuvaan Norjan kanssa.
Todellinen karvanaama
Tuomolla on tainnu ryöpsähtää jo pidemmän aikaa. Tyytyväinen hymy kuitenkin kareilee huulilla.
Juomatauko välitopissa
Päätettiin ottaa vähän pidempi kiertelo Kuonjarjoen lähitoppien ympäristössä, tämä välietappi. Taustalla siintää ensimmäinen oikea laskumäki päivän kolmesta hyvemmästä laskumäestä.
Halti ja Norja
Siellä se siintää. Norja ja kenties myös Lyngen laskijan unelma. Koronan vuoksi haaveiltiin Suomen puolella.
Oikeat mäet
On ne vaan selvästi korkeampia ja jyrkempiä tuolla rajan takana.
Laskusuuntaan
Toppitöppyrälle ja sukset alamäkeen.
Kuonjarjoen leiri
Kuonjarjoen leiristä on muutamakin laskumäki päivämarkan sisällä. Tupa tarjoaa kätevän keittopaikan ja joesta saa vettä talvellakin kun vähän kaivaa.
Kaverukset aamuteellä
Hymyilyttää. Hyvä laskuviikko takana, edessä poistumishiihto ja vieläpä enimmäkseen alamäkeen.
Anni Penttilä
Helsingin Sanomat