Boulderointi tapahtuu matalemmilla reiteillä, ja putoamista suojaa patjat. Kiipeily kehitää voimaa, tekniikkaa ja ongelmanratkaisutaitoja.
Boulderointi on hauska ja liikunnallinen laji, jossa kiivetään matalampia seiniä ja ulkona kivimuodostelmia patjojen suojatessa putoamista. Boulder-reitit ovat paljon lyhyempiä kuin köysireitit, mutta etenkin vaikeat boulderit voivat vaatia enemmän voimaa kuin köysireitit. Boulderointi haastaa myös henkisen puolen, keskittymisen ja strategian. Päästäkseen reitin loppuun kiipeilijän täytyy keksiä oikeat liikkeet (tai saada vinkki). Boulderointia on helppo kokeilla, jonka ansiosta siitä on tullut suosittu ja puoleensavetävä harrastus.
Yleistä
Boulderointi on matalampien reittien ja vähäisten varusteiden takia helposti lähestyttävä laji. Moni aloittaakin kiipeilyuransa boulderoinnista. Boulderointi kehittää monipuolisesti voimaa, notkeutta ja tasapainoa. Lajiin kuuluu ongelmien ratkaisu, usein yhdessä muiden kanssa, joten boulderointi on myös sosiaalista toimintaa.
Lohkareet eli kivet
Boulderointia harrastetaan kivillä, matalammilla seinillä ja kallioilla. Bouldereiden korkeus vaihtelee 2-8 metrin välillä. Sisällä seinät ovat tyyppillisesti 4-5 metriä korkeita. Ulkona kiipeilijä joutuu itse löytämään luonnon muovaaman reitin otteet ja sekvenssin millä reitti kiivetään. Sisäseinillä reitit ovat puolestaan reitintekijöiden rakentamia ja koostuvat tyypillisesti aina yhden värisistä otteista.
Varusteet
Bouderoinnin tärkein varuste on kiipeilykengät. Monesti ne ovatkin ainoa varuste, jota lajin aloittamiseen tarvitaan. Nykyään lähes kaikilta kiipeilyhalleilta saa vuokrattua kiipeilykenkiä, joten niitäkään ei tarvitse ostaa itselleen heti aloittaessa. Muita boulderoinnin varusteita ovat käsien hikoilua hillitsevä mangesium (”mankkapussi”) ja ulkona kiipeiltäessä pädi (eng. crash pad) eli patja millä varmistetaan turvallinen tippuminen. Sisähalleissa lattiat ovat peitetty patjalla, mikä takaa turvallisen putoamisen. Ulkona käytetään siirrettäviä patjoja eli pädejä.