Eigerin pohjois-seinä on yksi Alppien kuuluisimmista ja haastavimmista. Se on todella jylhä, todellinen Alppien test-piece. Toppiin pääsee kuitenkin myös montaa muuta reittiä, esimerkiksi Östegg-harjanne – Mittelegi-harjanne – Etelä-harjanne -reitti on yksi mahtavimmista harjannekiipeilyseteistä. Monen oppaan mielestä se on se hienoin.
Jaakko Risku
https://skil.applari.fi/wp-content/uploads/2022/04/juhoJaEigerLR.jpg
1067
1896
Juho Risku
https://skil.applari.fi/wp-content/uploads/2022/01/suomen-kiipeilyliitto-logo.svg
Juho Risku2022-10-23 18:47:212024-05-22 23:31:29Jylhistä jylhin, Eiger
Eigernordwand Sveitsissä on yksi Euroopan tunnettuimmmista pohjois seinämistä. Kallio kohohaa yhtenäisenä seinämänä lähes 1800m.
Aamu oli suht viilee, vähän meinaa näpit jäätyä, kun meikäläinen ei pysty pitämään hyväkuntoiselle tarpeeksi kovaa kyytiä yllä keulassa.
Aamun tunnelmia, lähdettiin liikkeelle ehkä tarpeettomankin aikaisin. Varmuuden vuoksi.
Tuosta ylös, tupa löytyy ton härdellin jälkeen. Näyttää jyrkemmältä kuin oikeasti sitten on.
Juho säätää jotain köysiä tai vastaavaa Mittelegi-harjanteella.
Ei oo säästelty rasvaa, eikä muitakaan tärkeitä raaka-aineita. Mutta pitäähän sitä ihmisen syödä ennen kuin suorittaa.
Pientä paikkoa kantapäähän. Ei päässy rakoksi asti, vaikka vähän ehkä sellasta uhitteli. Onneksi ei missään vaiheessa tullut muutenkaan mitään isompia ongelmia jalkojen (tai muunkaan) kanssa.
Se on tosi leveä. Liikkelle lähdetään vasemman puoleisen nosturin ylpuolella olevalta rampilta ja edetään koko harjanne vasemmalta huipun kautta oikealle. Se etelä-harjanne, jota me käytettiin poistumiseen ei näy kuvassa, mutta sitäkin on ihan pitkästi.
Siitä se lähtee, siirrytään moottoritieltä pikkutielle ja pikkuhiljaa mielenkiintoisempaan maastoon.
... että vuorilla on vaarallista ja on syytä tietää mitä tekee. Mutta kai se pitää terottaa tää juttu, että ei kaikki verkkahousut koita tuonne. Kyllähän siellä huonosti käy, jos ei ainakin perusteet oo hallussa.
Alppiglenistä kohti Östegg-harjannetta. Harjanteella vähän kuvan keskilinjasta oikealle siintää mökki. Se on lähispäivän etappi, eli Östegg hutte.
No, ehkä se ois voinu olla vankempikin, mutta oltiin laiskoja... meillä oli leipä ja juusto. Sellanen Sveitsiläistyylinen veto. Sama ilta- ja aamuruoka. Tuvalla on kaasua ja keittääkin voi. Eli ens kerralla saattasin ottaa kylmäkuivattua settiä, jos oisin muistanut ylipäätään muistanut otaa mukaan. Grindelwaldista niitä ei löytynyt.
Topissa ollaan. Jaakon hymy on sen mukainen. Onhan tästä haaveiltu.
Siellä se huippujen huippu häämöttää, enää viimeiset lumet ja päästään perille. Tarkkana toki saa olla, mäki molemmille puolille on sen verran jyrkkä, että self arrestin varaan ei kannata paljo laskeskella.
Tässä sitä taas ollaan ja ihmetellään. Vaikka koitettiin jarrutella, niin ohitettiin ehkä kaheksan porukkaa enne toppia ja puolen kymmentä topin jälkeenkin vielä.
Eihän näin hienoa paikkaa ole olemassa. Muualla kuin vuorilla.
Mäessä on ihan jonkun verran opasporukkaa. Ei ollu paljo kiirettä, kun ei noista ihan joka mutkassa päässy ohi.
Aamun koitto Mittelegin majalla. Tästä se lähtee, päivä liikkeelle, tai no onhan tässä hetki jo tampattu, mutta kuitenkin. Todellakin komea päivä tulossa.
Muutamat hetket myöhemmin päivä valkenee jo.
Aamu Mittelegillä ja olis pikkuhiljaa aika lähteä etenemään. Vaikka edellinenkin päivä oli suht raskas, sen verran perhosia mahassa, että yöunet oli aika ohuet, jännittää. Positiivisesti.
Siinä se lopulta on. Ei enää lainkaan kaukana. Mittelegin maja. Ihan jäätävän hienolla paikalla. Ei tule montaa tupaa mieleen, jotka ois yhtä hienossa paikassa. Ihmetyttää, että miten se siinä ylipäätään pysyy.
Maisemaa Eigerin harjanteen takapuolelta. Vuoria ja jäätikköä riittää.
Siellä se häämöttää, suuri ja mahtava Eiger, ja myös päivän etappi, eli Mittelegin maja siinä edessä.
Kruksin jälkeen valta osa Mittelegi-tuvalle etenemisestä oli tällaista suhteellisen loivaa ja nopeaa kiipeilyä. Oisko toi sitten nelosta. Myös kamaa sai sisään jotakuinkin aina halutessaan. Jaakko liidaa, toinen piissi menossa sisään.
Eli tuonne toiselle harjanteelle haltuaan, mutta ei vielä tästä (jos muistan kuvan oikein). Eli tossa olis kiipeilyä alas ja ylös ja alas, ei mahdolllisuutta varmistaa ja se ylös osa on kuitenkin semi pitkä ja irtonainen.
Östegg-majan pihalta on aivan todella upea maisema, jota on yleensä mielettömän hienoa katsella maisemia. Varsinkin auringonlasku antaa upean tunnelman.
On se ehkä tovin tossa ollut. Klipattiin kuitenki tämäkin. Kyllähän se pitää kaikki käyttää.
Kiipeily kruksikin on onnellisesti takanapäin ja siinä se siintää Mittelegi harjanne. Eikä kellokaan ole paljon. Oltiin eka porukka majalla, siis myös niitä junalla kiivenneitä ennen.
Tästä sen sijaan mennään, mutta ei tuonne ylös (taas jos muistan kuvan oikein). Suurin piirtein korkeuskäyrää tai alamäkeen löytyy seinästä reikä. Oon ollu myös tuolla ylhäällä, kun menin eka kierroksella huti. Mutta se oli jännää. Liian jännää.
Jaakko ja Grindelwald.
Ei muuta kuin rahat tiskiin ja maun mukaan. Tarpeen vaatiessa tupa tarjoilee myös krapulan.
Eiger-repun sisältö asfaltilla. Tollanen noin 30l reppu riitti hyvin. Toki ensimmäisen päivän majalla tarvittava ruoka oli Jaakon repussa.
Siellä sitä ollaan, vuosien haave ja kolmas yritys. Ei tullut ihan ilmaiseksi, mutta joka tapauksessa kannatti. Nyt se isoin pohdinta sit, että mitä seuraavaksi. Euforiaa.
Tuvan tavat ja meidät jätettiin sit hännille. Siellä ne otsalamput kiiltää.
Polku on toisaalla selvempi ja toisaalla vähemmän selvä, tässä kohtaa lumi ja vesi oli vienyt polun ja se mitä oli jäljellä oli aika liikkuvaa. Jännä.
Juho tulossa kakkosena auringon nousun aikaan Mittelegi harjanteella. Taustalla näkyy Mittelegin maja ja sen takana Östegg harjanne. Maisemat on tässäkin kohtaa todella kohdillaan.
Juho Risku lähestyy Eigerin Mittelegi majaa kesällä 2019. Reittinä tällä kahden yön reissulla on Östegg-Mittelegi-Lounais-harjanne.
